Häät on juhlittu ja paluu normaaliin arkeen on alkanut. Kaikessa tiimelyksessä olen ehtinyt itseänikin kouluttamaan koetoimitsija 1-kurssilla ja koetoimitsijakurssi 2 (mejä) on viittä vaille valmis, viimeistä harjoittelua vaille enään.
Vielä en ole ainuttakaan verijälkeä koirille maastoihin vetänyt, veret on vielä kaupassa.
Sen sijaan olenkin keskittynyt vallan Nenan agilitytreeneihin. Sain Nenan Niskalan Minnan koirakoulu-Fiiliksen riveihin. Ensimmäinen kerta on toukokuun alkupuolella. Minnan kursseilla aikaisemminkin olleena tiedän saavani sieltä Nenankin kanssa monenmoista oppia. Loppuvuodesta on pyrkimyksenä päästä myös Lagun kursseille alkeisryhmään.
Eilen tuli käytyä hallilla harjoittelemassa ja otettiin kepeille sisäänmeno-harjoitteita, sekä hyppy- mutkaputki- hyppy- harjoitusta. Irtoaa hienosti lelulle ja pitkäkoipi päästää melkoista vauhtia.
Kotosalla samoja keppiharjoitteita olen tehnyt sekä takaakiertoja mäntyjä hyväksikäyttäen. Hienosti on handlannut mikä on homman nimi.
Daman kanssa käytiin kolme kertaa hakemassa klinikalla laserhoitoa selkäänsä. Hyvässä tapauksessa laserista toivotaan olevan niin paljon apua, että sitä voitaisiin käyttää vallan kipulääkkeen sijaan. Lisää tietoa K-laserista ;
http://www.k-laserusa.com/
Muutama päivä hoitojen jälkeen selkästi on ollut huonompi päivä, joiden jälkeen pitäisi olla parempi. Itse en huomannut eroa. Vasta kolmannen hoitokerran jälkeen 4. pvä oli aikaisemmista eroava, selkeä parannus oli huomattavissa. Kun noiden kahden ensimmäisen hoitokerran aikana ja jälkeen on ollut itsellä sellainen olo, että haluaisin kipulääkettä antaa, niin kolmannen hoitokerran jälkeen en ole sitä kertaakaan enään joutunut miettimään. Meno on todella ollut sellaista kuin selässä ei mitään vikaa koskaan olisi ollutkaan. Daman tapauksessa olisikin suositeltavaa ottaa hoitoa yhtäjaksoisesti 5-6 kertaa ja sitten pitää taukoa. Koirakohtaista on sitten se, minkä pituinen tauko kullekin parahin, ennen kuin seuraavaa laser-hoitoa ajatellaan. Nyt jäädään odottamaan minkä päätöksen klinikka tekee tuon laitteen hankinnan suhteen. Omakohtaisesti tietenkin toivon, että laitteen hankkisivat.
Daman kanssa on liikuttu normaaliin tapaan ja näinä viime päivinä on ollut niinkin aktiivinen ja iloisilla mielin, että pyytää esim. monesti päivässä lelu suussaan leikkimään kanssaan. Toko-juttuja ollaankin tehty ja kyllä on ollut ilo huomata miten halukkaasti työtä tekeekin. Nenan kanssa on taas "samalla aaltopituudella", kun vielä muutamia aikoja Daman hermo ei yhtään kestänyt ääressä hääräävää nuorikkoa. Enkä ihmettelekään, kun huonossa kunnossa kerran olikin...
Eilen tehtiin lenkkiä Marin, Rommin ja Vilkun kanssa ja kyllä saatiin taas nauraa, kun Dama etunenässä täydellä vauhdilla rallitti lällätellen rotutovereilleen.
Hyvä oli päivä kaikenkaikkiaan, sekä omistajalla että koiralla. :) Mieli itsellä parempi ja positiivisempi Daman suhteen, pitkästä aikaa moneen kuukauteen.
tiistai 23. huhtikuuta 2013
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Uusien lenkkimaastojen etsintää
Muutama pvä sitten löytyi taas tosi kiva metsäreitti.
Pätkittäin sitä olen jo mennyt ennemminkin, mutta samaa tietä on pitänyt aina tulla takaisinkin.
Nyt löysin sitten eilen Annikan kanssa oivan reitin, minkä saa kuljettua ympäri ja reitti on tosi mainio pituudeltaankin. Tosin tällä kertaa mentiin palanmatkan päähän autolla, jotenka reitti ei aivan noihin lukuihin yltänyt tuolloin.
Seuraavana pvänä auton jätin kotiin ja lähdin suoraan kotoa koirineni matkaan. Mielenkiinnosta myös laitoin Sport trackerin puhelimesta päälle karttakuvaa ja matkaa mitatakseni.
Alla kuvaa siitä.
Lenkki oli osittain kapeaa suht runsaslumistakin metsäpolkua, osittain peltotietä, jonka varrelta laavukin löytyi. Metsäkoneet olivat myös paikkapaikoin pitäneet huolen siitä, ettei umpeenkaan reitti lumesta mene.
Mainioita nämä meidän kylän maastot. Aina löytyy uusia polkuja ja reittiä, joita pitävät naapurit hevosineenkin näin talvisin auki, niin pääsee pientenkin koirien kanssa lenkit pääosin kivasti käpsyteltyä.
Kyllä maalla on vain niin mukavaa!
Pätkittäin sitä olen jo mennyt ennemminkin, mutta samaa tietä on pitänyt aina tulla takaisinkin.
Nyt löysin sitten eilen Annikan kanssa oivan reitin, minkä saa kuljettua ympäri ja reitti on tosi mainio pituudeltaankin. Tosin tällä kertaa mentiin palanmatkan päähän autolla, jotenka reitti ei aivan noihin lukuihin yltänyt tuolloin.
Seuraavana pvänä auton jätin kotiin ja lähdin suoraan kotoa koirineni matkaan. Mielenkiinnosta myös laitoin Sport trackerin puhelimesta päälle karttakuvaa ja matkaa mitatakseni.
Alla kuvaa siitä.
Lenkki oli osittain kapeaa suht runsaslumistakin metsäpolkua, osittain peltotietä, jonka varrelta laavukin löytyi. Metsäkoneet olivat myös paikkapaikoin pitäneet huolen siitä, ettei umpeenkaan reitti lumesta mene.
Mainioita nämä meidän kylän maastot. Aina löytyy uusia polkuja ja reittiä, joita pitävät naapurit hevosineenkin näin talvisin auki, niin pääsee pientenkin koirien kanssa lenkit pääosin kivasti käpsyteltyä.
Kyllä maalla on vain niin mukavaa!
lauantai 30. maaliskuuta 2013
torstai 28. maaliskuuta 2013
Nuoret ja veikeät perro-pörröni
Dama rallattelee, sinkoilee, juoksee miljoonaa, kärsimättömään tyyliin tarjoilee mulle muutamassa sekunnissa useaa eri temppuaan...Ja mikäs Damalla ollessa, kun olo on nyt noinkin mainio, pitkästä aikaa!
Huomaa selkeän eron nyt, kun on viikko kulunut meidän Kokkolassa käynnistämme.
Kokkolassa käytin Daman paljon tuttavieni ja agilitytoverieni kehumalla jäsenkorjaajalla.
Tämä jäsenkorjaaja hoitaa n. 1000 koiraa vuodessa, käsittelee alueen virkakoirat, uskomattoman tarkkasilmäisesti näkee ja tuntee sormillaan eri asioita koirasta.
Hieroo ja avaa lihasjumeja, mietteliäänä ja hiljaisena koiraa tunnustelee ja löysi nytkin monia vikapaikkoja.
Damaa käsitteli kohta kohdalta, pala palalta, täysin koiran ehdoilla, täydessä yhteistyössä koiran kanssa ja minulle koko ajan kertoen mitä tekee ja miksi niin. Damasta näki kun saavuttiin kipuilevalle kohdin, kuin myös näki senkin hetken, kun kipu helpotti.
Daman lavan alue oli kovi kipeä, kuin oli myös lannealuekin. Ne samat kaksi nikamaa takaosassa oli taas poissa linjastaan, hermopinne siellä nikamien välissä. Ihmiset jotka ovat joskus iskiaskipujensa kanssa kärvistelleet, voivat varmastikin kuvitella sen kivun mitä oli Damallakin varmasti tuosta vaivasta ollut.
Daman töpöttävä, helposti peitsaava, masentunut, matalaprofiilinen, häntää roikottava, alistuneen näköinen liikkuminen on väistynyt sivuun ja tilalle olen saanut taas sen iloisen ja nuoren perroni, joka liikkuu kuin kaunein kouluratsu; kevyesti ja eleettömästi, lyhyttä, ylvästä ja korkea-askelista ravia.
Se on taas alkanut venyttelemään, mitä ei ole toviin tehnyt laisinkaan. Se on myös alkanut enemmän leikkimään ja tuomaan minulle leluja. Nenaa haastaa leikkeihin ja käyttäytyy ihan niin kuin 5-vuotiaan koiran olettaisikin käyttäytyvän. Hyvä on toisella nyt olla. :)
Nenasta on kuoriutumassa saalistaja, varsinainen predator. ;)
Pari päivää sitten kantoi ylpeänä meille etupihalle näytille saalistaan, punatulkkua.
Lintu-reppana lie mihin oli kuupahtanut, lentänytkö ikkunaan vai mikä tullut....
Sen kylmästi lapion kanssa vein roskikseen, Nenan ajatuksin olen varmastikin äärettömän kiittämätön koiranomistaja, kun en arvostanut tuon enempää toisen hyvää ja urheaa työtä.
Kunnes tänään taas lenkillä Nena löysi kuivettuneen ja jäisen jänönkäpälän, liekö onnenkantamoisen?
Siinä luun päässä vielä käpälää oli jäljellä, joku sen oli möyhentänyt metsikköön, josta the saalistajamme sen löysi. Käpälää -kuin piippua- suussaan lällätellen rallatteli the predatorini minulle sekä muille koirillemme ja vähän hätäilevinkin elkein kävi sen piilottamassa hankeen pois meidän muiden silmistä, pahanpäivän varalle.
Huomaa selkeän eron nyt, kun on viikko kulunut meidän Kokkolassa käynnistämme.
Kokkolassa käytin Daman paljon tuttavieni ja agilitytoverieni kehumalla jäsenkorjaajalla.
Tämä jäsenkorjaaja hoitaa n. 1000 koiraa vuodessa, käsittelee alueen virkakoirat, uskomattoman tarkkasilmäisesti näkee ja tuntee sormillaan eri asioita koirasta.
Hieroo ja avaa lihasjumeja, mietteliäänä ja hiljaisena koiraa tunnustelee ja löysi nytkin monia vikapaikkoja.
Damaa käsitteli kohta kohdalta, pala palalta, täysin koiran ehdoilla, täydessä yhteistyössä koiran kanssa ja minulle koko ajan kertoen mitä tekee ja miksi niin. Damasta näki kun saavuttiin kipuilevalle kohdin, kuin myös näki senkin hetken, kun kipu helpotti.
Daman lavan alue oli kovi kipeä, kuin oli myös lannealuekin. Ne samat kaksi nikamaa takaosassa oli taas poissa linjastaan, hermopinne siellä nikamien välissä. Ihmiset jotka ovat joskus iskiaskipujensa kanssa kärvistelleet, voivat varmastikin kuvitella sen kivun mitä oli Damallakin varmasti tuosta vaivasta ollut.
Daman töpöttävä, helposti peitsaava, masentunut, matalaprofiilinen, häntää roikottava, alistuneen näköinen liikkuminen on väistynyt sivuun ja tilalle olen saanut taas sen iloisen ja nuoren perroni, joka liikkuu kuin kaunein kouluratsu; kevyesti ja eleettömästi, lyhyttä, ylvästä ja korkea-askelista ravia.
Se on taas alkanut venyttelemään, mitä ei ole toviin tehnyt laisinkaan. Se on myös alkanut enemmän leikkimään ja tuomaan minulle leluja. Nenaa haastaa leikkeihin ja käyttäytyy ihan niin kuin 5-vuotiaan koiran olettaisikin käyttäytyvän. Hyvä on toisella nyt olla. :)
******
Pari päivää sitten kantoi ylpeänä meille etupihalle näytille saalistaan, punatulkkua.
Lintu-reppana lie mihin oli kuupahtanut, lentänytkö ikkunaan vai mikä tullut....
Sen kylmästi lapion kanssa vein roskikseen, Nenan ajatuksin olen varmastikin äärettömän kiittämätön koiranomistaja, kun en arvostanut tuon enempää toisen hyvää ja urheaa työtä.
Kunnes tänään taas lenkillä Nena löysi kuivettuneen ja jäisen jänönkäpälän, liekö onnenkantamoisen?
Siinä luun päässä vielä käpälää oli jäljellä, joku sen oli möyhentänyt metsikköön, josta the saalistajamme sen löysi. Käpälää -kuin piippua- suussaan lällätellen rallatteli the predatorini minulle sekä muille koirillemme ja vähän hätäilevinkin elkein kävi sen piilottamassa hankeen pois meidän muiden silmistä, pahanpäivän varalle.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Pääsiäistä lähestyessä
Blogi-kirjoittelu on jäänyt ihan vallan unholaan. Keväällä sitä energiaa taas alkaa olemaan enemmän, myös tätä blogikirjoitteluakin ajatellen. Katsotaan kauanko innostus kestää... ;)
Sinänsä mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut, jotenka ei nyt maata kaatavaa ole ollutkaan vaikka ei päivityksiä niin ole ollutkaan.
Paljon ollaan lenkkeilty, suksiteltu, tarvottu hangessa ja metsiköissä.
Alkuvuosi on mennyt vähän kevyemmin harrastusten osalta, on vähän vähemmälle jääneet agilityt, tosin kerta viikkoon on ollut Nenan tokotreenejä. Koirien kurssit jääneet vähemmälle, mutta sitten itseäni olen kouluttanut hiljattain koetoimitsijakurssi 1:llä ja koetoimitsijakurssi 2 on tulossa heti perään ensi kuulla.
Alkuvuosi on tuonut monenlaista muunlaista kiirettä, joka helpottaa tuossa huhtikuun puolivälin paikkeen jälkeen, kun minustakin rouva-ihminen silloin tehdään. ;)
Sen jälkeen kalenterissa alkaakin taas olemaan merkintöjä tulevien agility-ja mejä-kisojen suhteen, ainakin.:)
Nenalle on ikää tullut 8kk täyteen ja kasvu on selkeästi nyt hidastunut.
Medikokoiseksi jäi, kuten toivottiinkin. Massaa aletaan seuraavaksi kerryttämään, sillä kovin on hoikka vielä meidän nuorikko. Eipä kovin herkästi tunnu tarttuvankaan laitoihin mikään, vaikka ruoka ei mitään laihaa todella olekaan.
Harrastusten suhteen meno sillä on vauhdikasta ja äänekästä, tulinen tekijä, ellen toisin sanoisi.
Agilityssä Nena on paikannut Damaa muutaman kerran treeneissä, ja pentutoko-kurssi käytiin hienosti
läpi.Vaikka mörköikä sattuikin juuri sopivasti tokokurssin aikana, mutta selkeästi harjoituskertojen karttuessa sekin väistyi ja jänskät asiat jäi unholaan.
Nena on huisin kiva harrastuskoira, nopea ja säpäkkä, josta odotan varsinkin agilityn suhteen paljon.
Dama on ollut alkuvuoden tauolla agilitystä ja Nena on sitä kurssilla paikannut.
Se kun loukkasi alkuvuonna itseään mattotelinettä päin juoksemalla ja siitä lähtien on ollut lihasjumeja tmv. Osteopaatilla ja hierojalla on käyty useampaan kertaan. Pikkuhiljaa alkaa olemaan sillä mallilla, että uskalletaan taas ottaa agility kuvioihin mukaan. Tauko on tehnyt uskoakseni vain ja ainoastaan hyvää sille.
Kunto on nyt kuitenkin kohdillaan. Steriloinnin jälkeen ruoan suhteen on saanut olla tarkkana ja nyt on ne vähäisetkin ylimääräiset tiputettu kyljistä. Vielä huomenna käydään Daman kanssa Kokkolassa käsittelyssä, josko sen jälkeen voitaisiinkin ottaa vastaan jälleen Ainon agitreenit, nekin kun vielä uudella vko sitten avatulla Koiraurheilukeskuksessa, Hurtta-Hallilla. Kyllä meidän nyt Lagussa kelpaa.
Iitu kasvattelee turkkiaan ja vietti ensimmäisiä juoksujaan sitten pentueensa jälkeen, täsmällisesti 6kk tuli väliä. Pitkät lenkit Iitu kulkee vesikoirien mukana, eikä tee heikkoakaan... tosin välillä täytyy syvimmissä hangissa pientä avittaa. :)
Pentueitten omistajat minua jaksavat vallan ilostuttaa meitä kuulumisilla ja kuvilla.
Tässä muutamia ihania kuvia omistajiensa kuvaamina;
C-pentueen isäkoira, Luca on myös pian vaihtanut pentukarvansa aikuismalliinsa ja alkaa olemaankin jo aikasta hienoturkkinen yksilö!
Kesällä koitetaan taas muutamia kehiä läpikäydä, kuin myös terveystarkastuksia tulossa silmien osalta pikapuoliin. Hormoonit tuntuvat vievän nyt taas kevään koittaessa koirapoikaa varsin kovin, joten painoa on päässyt silläkin taas tipahtamaan...syömättömyyttä esiintyy. Jos oikein luikeroksi heittäytyy, niin kehiin menemistä siirretään entisestään.
Lucan ensimmäinen pentue (meidän C-pentue siis) on tullut puolenvuoden ikään. Hampaat on kaikilla vaihtuneet ja purennat on nyt kaikilla oikeinpäin, sekös se vasta mahtavaa! Alkuun kun näytti, että kahdella pennuista kehittyy yläpurenta, toisella aika pahakin sellainen. Vaan kuinkas kävikään, pysyvien hampaiden vaihtumisen jälkeen (jotka vaihtuivat osalla vasta todella myöhään) muuttui purennatkin sitten oikeinpäin.
Yhdelle pennuista kehittyi myöhemmällä ikää (n. 5kk) pieni kosmeettinen haitta; häntämutka.
Mutta sekään ei seurakoiran eloa ja menoa haittaa.
Luonteet tuntuvat olevan kaikilla hyvin avoimia ja rohkeita, se on kovin hieno asia kuulla!
Lucan toinen pentue on Päivin E-pentue, joista olemme myöskin saaneet kuulla kivoja kuulumisia ja nähdä kuvia. Kiitos niistä!
Sinänsä mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut, jotenka ei nyt maata kaatavaa ole ollutkaan vaikka ei päivityksiä niin ole ollutkaan.
Paljon ollaan lenkkeilty, suksiteltu, tarvottu hangessa ja metsiköissä.
Alkuvuosi on mennyt vähän kevyemmin harrastusten osalta, on vähän vähemmälle jääneet agilityt, tosin kerta viikkoon on ollut Nenan tokotreenejä. Koirien kurssit jääneet vähemmälle, mutta sitten itseäni olen kouluttanut hiljattain koetoimitsijakurssi 1:llä ja koetoimitsijakurssi 2 on tulossa heti perään ensi kuulla.
Alkuvuosi on tuonut monenlaista muunlaista kiirettä, joka helpottaa tuossa huhtikuun puolivälin paikkeen jälkeen, kun minustakin rouva-ihminen silloin tehdään. ;)
Sen jälkeen kalenterissa alkaakin taas olemaan merkintöjä tulevien agility-ja mejä-kisojen suhteen, ainakin.:)
Nenalle on ikää tullut 8kk täyteen ja kasvu on selkeästi nyt hidastunut.
Medikokoiseksi jäi, kuten toivottiinkin. Massaa aletaan seuraavaksi kerryttämään, sillä kovin on hoikka vielä meidän nuorikko. Eipä kovin herkästi tunnu tarttuvankaan laitoihin mikään, vaikka ruoka ei mitään laihaa todella olekaan.
Harrastusten suhteen meno sillä on vauhdikasta ja äänekästä, tulinen tekijä, ellen toisin sanoisi.
Agilityssä Nena on paikannut Damaa muutaman kerran treeneissä, ja pentutoko-kurssi käytiin hienosti
läpi.Vaikka mörköikä sattuikin juuri sopivasti tokokurssin aikana, mutta selkeästi harjoituskertojen karttuessa sekin väistyi ja jänskät asiat jäi unholaan.
Nena on huisin kiva harrastuskoira, nopea ja säpäkkä, josta odotan varsinkin agilityn suhteen paljon.
Dama on ollut alkuvuoden tauolla agilitystä ja Nena on sitä kurssilla paikannut.
Se kun loukkasi alkuvuonna itseään mattotelinettä päin juoksemalla ja siitä lähtien on ollut lihasjumeja tmv. Osteopaatilla ja hierojalla on käyty useampaan kertaan. Pikkuhiljaa alkaa olemaan sillä mallilla, että uskalletaan taas ottaa agility kuvioihin mukaan. Tauko on tehnyt uskoakseni vain ja ainoastaan hyvää sille.
Kunto on nyt kuitenkin kohdillaan. Steriloinnin jälkeen ruoan suhteen on saanut olla tarkkana ja nyt on ne vähäisetkin ylimääräiset tiputettu kyljistä. Vielä huomenna käydään Daman kanssa Kokkolassa käsittelyssä, josko sen jälkeen voitaisiinkin ottaa vastaan jälleen Ainon agitreenit, nekin kun vielä uudella vko sitten avatulla Koiraurheilukeskuksessa, Hurtta-Hallilla. Kyllä meidän nyt Lagussa kelpaa.
Iitu kasvattelee turkkiaan ja vietti ensimmäisiä juoksujaan sitten pentueensa jälkeen, täsmällisesti 6kk tuli väliä. Pitkät lenkit Iitu kulkee vesikoirien mukana, eikä tee heikkoakaan... tosin välillä täytyy syvimmissä hangissa pientä avittaa. :)
Pentueitten omistajat minua jaksavat vallan ilostuttaa meitä kuulumisilla ja kuvilla.
Tässä muutamia ihania kuvia omistajiensa kuvaamina;
Peppi (F. Cutie Pie) saunomassa.
Ystävät Mixcu (F. Coco Jambo) ja Janica.
Hemmo (F. Bit A Bad Boy) ja "isoveljensä" Osku kirmailemassa.
Kesällä koitetaan taas muutamia kehiä läpikäydä, kuin myös terveystarkastuksia tulossa silmien osalta pikapuoliin. Hormoonit tuntuvat vievän nyt taas kevään koittaessa koirapoikaa varsin kovin, joten painoa on päässyt silläkin taas tipahtamaan...syömättömyyttä esiintyy. Jos oikein luikeroksi heittäytyy, niin kehiin menemistä siirretään entisestään.
Lucan ensimmäinen pentue (meidän C-pentue siis) on tullut puolenvuoden ikään. Hampaat on kaikilla vaihtuneet ja purennat on nyt kaikilla oikeinpäin, sekös se vasta mahtavaa! Alkuun kun näytti, että kahdella pennuista kehittyy yläpurenta, toisella aika pahakin sellainen. Vaan kuinkas kävikään, pysyvien hampaiden vaihtumisen jälkeen (jotka vaihtuivat osalla vasta todella myöhään) muuttui purennatkin sitten oikeinpäin.
Yhdelle pennuista kehittyi myöhemmällä ikää (n. 5kk) pieni kosmeettinen haitta; häntämutka.
Mutta sekään ei seurakoiran eloa ja menoa haittaa.
Luonteet tuntuvat olevan kaikilla hyvin avoimia ja rohkeita, se on kovin hieno asia kuulla!
Lucan toinen pentue on Päivin E-pentue, joista olemme myöskin saaneet kuulla kivoja kuulumisia ja nähdä kuvia. Kiitos niistä!
lauantai 11. elokuuta 2012
Hertan treenit 9.8.2012
Lapin reissut tehtynä, joten nyt päästiin taas viikon tauon jälkeen agiliitelemään.
Nämäkin olivat Hertan tekemät treenit.
Ratana oli alla oleva kurssikaveri Ennin kuvittama rata, ;
Kakkoselle pakkovalssi, joka onnistui hyvin.
4.putkelle lähetys, hyvin Dama sinne irtosi. Viitoselle takaakierto-valssi.
7-8 väliin valssi, piti tarkasti ajoittaa tämä ja ottaa etumatkaa koiraan, että ehdin putken päähän vastaanottamaan ja 9. esteelle päällejuoksu.
Vaikeimmaksi kohdaksi tuli radalla 11-13 väli, jolle 12 esteen ja 13 putken välille isoooo valssi. En millään meinannut ehtiä sitä tekemään, mutta muutamalla toistolla ja oikealla ajoituksella sekin onnistui. Vipinää piti vain laittaa kinttuihin!
Loput kaksi estettä takaaleikkauksilla.
Päivän kooste;
Kontaktit ihan superhyviä! Ne tuntuu nyt varmoilta ja hyviltä, kertaakaan Dama ei karannut, vaan odotti vapauttavaa "JES" käskyäni, josta rata jatkui eteenpäin.
Vauhtia on Damalla enemmän kuin aikaisemmin ja itsestäni tuntuu välillä että kontrolli koiraan katoaa. Pitää pitää pää vain kylmänä ja palaset koossa.
Hyvää palautetta saatiin, joten ei se hullummin mennyt.=)
Nämäkin olivat Hertan tekemät treenit.
Ratana oli alla oleva kurssikaveri Ennin kuvittama rata, ;
Kakkoselle pakkovalssi, joka onnistui hyvin.
4.putkelle lähetys, hyvin Dama sinne irtosi. Viitoselle takaakierto-valssi.
7-8 väliin valssi, piti tarkasti ajoittaa tämä ja ottaa etumatkaa koiraan, että ehdin putken päähän vastaanottamaan ja 9. esteelle päällejuoksu.
Vaikeimmaksi kohdaksi tuli radalla 11-13 väli, jolle 12 esteen ja 13 putken välille isoooo valssi. En millään meinannut ehtiä sitä tekemään, mutta muutamalla toistolla ja oikealla ajoituksella sekin onnistui. Vipinää piti vain laittaa kinttuihin!
Loput kaksi estettä takaaleikkauksilla.
Päivän kooste;
Kontaktit ihan superhyviä! Ne tuntuu nyt varmoilta ja hyviltä, kertaakaan Dama ei karannut, vaan odotti vapauttavaa "JES" käskyäni, josta rata jatkui eteenpäin.
Vauhtia on Damalla enemmän kuin aikaisemmin ja itsestäni tuntuu välillä että kontrolli koiraan katoaa. Pitää pitää pää vain kylmänä ja palaset koossa.
Hyvää palautetta saatiin, joten ei se hullummin mennyt.=)
torstai 26. heinäkuuta 2012
Hertan agility-treenit 26.7´12
Enemmän pitäisi ottaa tavaksi laittaa ylös agility-treeniemme ratoja.
Niitä saan sitten myöhemmässä vaiheessa ottaa harjoituksen alle, varsinkin nyt tämän radan jossa oli meille pari kinkkistä kohtaa...
Ensin jäin ykkös-ja kakkosesteiden väliin ja siitä valssi kakkoselta kolmoselle. Viitos-esteen hyppy ja sen kierto kauimmaisen siivekkeen kautta, seiska niisto-sokkarilla keinulle.
Toisena vaihtoehtona kokeilin jäädä ykkös-ja kakkosesteiden väliin, josta ihan ilman mitään valsseja ohjasin kuten yllä. Se toimi näpsäkämmin.
A-esteen jälkeen jäin ensin radan sisäpuolelle, josta esteeltä 12 valssilla ja takaaleikaten esteelle 13, 14:lle niisto-sokkari, josta 15:lle ennakoiva valssi, koira kiertäessä esteen siivekkeen ulkokautta ja siitä vauhdilla kohti putkea. Putken kulma oli hankala, joten sille olisi pitänyt ehtiä pyöristämään hieman. Tässä kohtaa helposti tuli kiire tai ainakin piti pistää tossua toisen eteen ehtiäkseen esteelle 17 ja siitä jatkamaan loppurataa.
21 putkella putkijarrutus ettei koira paina uhkaavana edessä olevaan toiseen putkeen, vaan että kääntyy 22 esteelle takaakiertoon.
Nuo niistot ovat olleet hankalia ja ovat vähän sitä edelleenkin, niille meinaa aina Daman vauhti lopahtaa. Nyt kuitenkin sain vauhdin pidettyä suht hyvänä ja sokkarit onnistuivat hyvin.
Tänään kuitenkin Damalla tuntui olevan muut asiat mielessä, ja suihki menemään mihin lysti varsinkin, jos tiesi namialustan olevan radalla jossain palkkana... het kun sen sieltä äkkää. Saan näköjään tottua koiran lisääntyneen vauhdin tuomiin lisäiloihin... ;) ennemmin niin päin, kuin että joutuisin laamaa vetämään perässäni.
Tämä rata tulee kuitenkin vielä uudemmankin kerran meille harjoituksen alle omatoimi-treeneissä, hyvä rata ennakoivaa valssia ja niistosokkareita testaten...ja sitä omaa juoksua! Tällä radalla kun sai vinkiää kipittää, lisäksi Hertta-koutsi piti vielä huolen, että jokaisella ohjaajalla oli hiki. Sen verran treeniä oli ohjaajillekin pelkästään alkulämmittelyiksi järjestänyt. =)
Niitä saan sitten myöhemmässä vaiheessa ottaa harjoituksen alle, varsinkin nyt tämän radan jossa oli meille pari kinkkistä kohtaa...
Ensin jäin ykkös-ja kakkosesteiden väliin ja siitä valssi kakkoselta kolmoselle. Viitos-esteen hyppy ja sen kierto kauimmaisen siivekkeen kautta, seiska niisto-sokkarilla keinulle.
Toisena vaihtoehtona kokeilin jäädä ykkös-ja kakkosesteiden väliin, josta ihan ilman mitään valsseja ohjasin kuten yllä. Se toimi näpsäkämmin.
A-esteen jälkeen jäin ensin radan sisäpuolelle, josta esteeltä 12 valssilla ja takaaleikaten esteelle 13, 14:lle niisto-sokkari, josta 15:lle ennakoiva valssi, koira kiertäessä esteen siivekkeen ulkokautta ja siitä vauhdilla kohti putkea. Putken kulma oli hankala, joten sille olisi pitänyt ehtiä pyöristämään hieman. Tässä kohtaa helposti tuli kiire tai ainakin piti pistää tossua toisen eteen ehtiäkseen esteelle 17 ja siitä jatkamaan loppurataa.
21 putkella putkijarrutus ettei koira paina uhkaavana edessä olevaan toiseen putkeen, vaan että kääntyy 22 esteelle takaakiertoon.
Nuo niistot ovat olleet hankalia ja ovat vähän sitä edelleenkin, niille meinaa aina Daman vauhti lopahtaa. Nyt kuitenkin sain vauhdin pidettyä suht hyvänä ja sokkarit onnistuivat hyvin.
Tänään kuitenkin Damalla tuntui olevan muut asiat mielessä, ja suihki menemään mihin lysti varsinkin, jos tiesi namialustan olevan radalla jossain palkkana... het kun sen sieltä äkkää. Saan näköjään tottua koiran lisääntyneen vauhdin tuomiin lisäiloihin... ;) ennemmin niin päin, kuin että joutuisin laamaa vetämään perässäni.
Tämä rata tulee kuitenkin vielä uudemmankin kerran meille harjoituksen alle omatoimi-treeneissä, hyvä rata ennakoivaa valssia ja niistosokkareita testaten...ja sitä omaa juoksua! Tällä radalla kun sai vinkiää kipittää, lisäksi Hertta-koutsi piti vielä huolen, että jokaisella ohjaajalla oli hiki. Sen verran treeniä oli ohjaajillekin pelkästään alkulämmittelyiksi järjestänyt. =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)